Muutama viikko sitten saimme surullisen viestin. Suuri kansan riveihin kuulunut urheilija oli kuollut yllättäin. Koko valtakunta oli tapahtuneesta myllerryksessä. Ei sitä voinut tapahtua meille ja kuitenkin se tapahtui.
Mietin miksi se koskettaa niin monia? Urheilija oli saavuttanut suuria voittoja, enemmän kuin kukaan muu. Olalle taputtelijoita oli hänellä koko aikuiselämänsä. Samoin moni sai jopa palkkansa tämän urheilijan kautta.
Värikäs elämä toi kansalle viihdettä, mitä se toivoi ja osa pystyi jopa samaistua hänen arjen haasteisiin. Saimme myös lehdistön ja median kautta seurata hänen parisuhteiden kiemuroita.
Parisuhteiden ongelmat seurasivat toinen toistaan, sekin niin arkipäiväistä. Hän oli sentään sankari ja maailmanmestari, olympiavoittaja. Kuitenkin hän oli kuin kuka tahansa meistä, kansalaisista.
Oliko hän olosuhteiden uhri vai miten kaiken tapahtuneen voi selittää? Voiko olla vaan niin että eläessä sattuu ja tapahtuu? Hän oli suuri Persoona. Hän oli rakastettava, kansan syvin sana. Monet slouganit jäävät elämään, ne oli Matin suusta.
“Elämä on ihmisen parasta aikaa”
Ensi viikonloppuna Matti saatetaan viimeiseen lepoonsa läheistensä saattaessa. Kansan osa saattoon jää nähtäväksi.
Matti, suuri suomalainen jää historiaan, osana ainutlaatuista kansaamme. Olet antanut meille enemmän kuin yhdelle olisi ollut tarpeeksi. Lepää rauhassa.